53. Lyhyt varoitusaika..

Kävin siis tiistana ratsastamassa pitkästä aikaa Laukaan ratsastuskoulussa. Oli kiva mennä sinnekkin pitkästä aikaa ihan ratsastamaan. Se tieto että pääsen sinne tuli vain hiukan yllättäen, koska meillä oli puolituntia aikaa mennä kotiin, syödä, pukea ratsikamat ja lähteä. Oli siis äkkilähtö.

Tallille kuitenkin pääsimme ihan ajoissa ja laitoimme pikkusiskolle sen vakio poni valmiiks. Se olikin jo harjattu niin oli nopea laittaa, voi näitä ihanan ahkeria tallityttöjä!! Menin sitten tuijottamaan ja kuvailemaan pikkusiskon tuntia ja kehityksen huomasi todella hyvin! Leiri teki siis tehtävänsä. Nimittäin pikkusiskoni on aina hiukan pelännyt laukkaamista, ja nykyään se sitten on ihan hullaantunut siihen!! Oli kyllä hyvän näköistä menoa :D En nähnyt kuitenkaan kuin puolet tunnista kun menin laittamaan Siljaa omalle tunnilleni. Olin muuten ihan pilvissä kun näin, että saan mennä Siljalla.

En siis todellakaan ollut ennen mennyt Siljalla ja näin ollen jännitti aika paljon kun talutin sitä kentälle. Ajatella, että vaikka olen mennyt monenlaisille hepoilla ja on tullut myös aina uusia eteen niin joka kerta se hiukan jännittää. Menin siis selkään vaan ja nautin eteenpäin pyrkivästä ja pitkästä käynnistä.

Teimme tehtävää jossa toisella pitkällä sivulla tehtiin sulkutaivutusta ja sitten päädyissä ympyrät ja toisella pitkällä sivulla omaa työskentelyä ensin ravissa ja myöhemmin sitten laukassa. Oli ihan mahtavaa, vaikka sulut eivät aina ihan luonnistuneet kun siellä satulassa istuminen oli ihan tosi hankalaa. Siitä on niin pitkä aika kun olen mennyt pitkä- ja lennokasaskelisella hevosella joten istumisesta ei mahtanut tulla mitään. Olin varmaan karmea näky kun pompin siellä ja tuossa yläpuolella oleva kuva kertookin jo paljon ainakin ilmeestä päätellen. Olin siis hienoisissa vaikeuksissa aina välillä.


Onneksi laukassa oli helppo ja miellyttävä istua. :) Laukka oli oikeastaan Siljalla aivan todella ihana! Teinkin paljon ypyröitä sillä laukassa ja silloin pystyin jopa työskentelemään sen kanssa, mutta satulassa istuessa se oli ylitsepääsemättömän hankalaa. Täytyypä alkaa mennä useammin pitkäaskelisella hevosella. Ja oman hankaluuden asiaan toi myös se, että Silja oli kova menemään eteenpäin.

Silti kaikesta tuosta huolimatta ihastuin Siljaan melko paljon ratsastaessa sekä hoitaessa. Eräs hepo nimittäin kaipaili paljon rapsutuksia ja oikein kerjäsi niitä aina työntämällä pään syliin ja pysähtyen siihen. Se oli vain niin suloista, ja muutenkin se oli todella kiva  hoitaa. Ainut ongelma tuli kavioita putsatessa kun Silja oli vähän liian nopea minun tahtiin, tai sitten minä oli liian hidas Siljan tahtiin.

Mieluusti otan Siljan siis myös toisenkin kerran!!

Ilme ratsastustahan tämä on :D??

Jossain välissä tuo sulkutaivutuskin meni joten, kuten. Silja oli vain aivan mahdottoman kankea.

Anteeksi postaustauko, mutta nyt on ollut todella paljon tekemistä pihatöissä sekä muuta sellaista, ja koneelle olen kerennyt myöhään illalla, jos silloinkaan. Tänään kun olisin sitten voinut tulla jo päivällä niin meni netti yhteys pois ja en siis päässyt lainkaan nettiin. Mutta otan itseäni niskasta kiinni ja yritän postailla useammin!! Kuva postaus reissusta on jo tekeillä eli sekin on pian!

Kuvat on pikkusiskoni ottamia, joka siis otti vuorostaan minun tunnistani kuvia :D Eli siis ne on myös sen mukaisia, kun pikkutyttö laitetaan kokemattomana kuvaamaan ja tässä on siis parhaita otoksia :)

52. Nopeasti kaikki

Eli siis tiistaina kävin ratsastamassa Ellillä ja sille oli saatu uudet popot jalkaan. Niiden kanssa sitten pähkäilin, että miten ne saa Ellille jalkaan, mutta loppuviimeksi se onnistui. Elli nosteli jalkojaan hauskasti karsinassa niiden kanssa, kun ne oli sen mielestä ihan oudot. No sitten pistin sille vain suitset päähän ja ei muuta kuin menoksi.

Alkuun meni ihan kivasti, mutta Elli ei kyllä tullut kauhean hyvin avuille ja sain tosissani tehdä töitä, mutta se toimi pohkeille ihan kivasti ja oli muuten mukava. Sitten välistä Elli vähän hötkyili ihan turhista syistä ja keskittyi kaikkeen muuhun kuin käsillä olevaan asiaan. Vaikka kuinka yritiin niin Elli ei vain kuunnellut, mutta noo... Se sallittakoon nyt kerran ehkä....

Tällaiset bootsit siis :D

Tuossa nyt likimain samanlaiset buutsit kuin Ellillä. Ihan varma en ole, koska en tarkalleen tiedä Ellillä olevien buutsien merkkiä. Mutta kuitenkin sanon, että ne on ainakin tuota lähellä.

Keskiviikkona oli sitten tunti ja tällä kertaa sain ratsukseni Iinan, pienien mutkien takia tosin... Ensin minulla oli siis Roope, mutta sitten vaihdoin yhden kaverin kanssa. Iinalla menosta olikin aikaa ja se oli ihanaa pitkän ponilla meno putken jälkeen.

Tallissa me sitten vähän teimme kaikenlaista laittessamme Roopea. Laitan siitä myöhemmin kuvia, koska juuri nyt en ehdi.

Tunti meni sitten hyvin ja Iina toimi erinomaisesti. Teimme erilaisia tehtäviä puomeilla ja yhdellä linjalla jonka eka este oli ristikko ja toinen okseri. Puomit mentiin siis eka ja ne oli kaarevasti. Niiden väliin piti saada 6 askelta ja minä vähän innostuin ja laitoin Iinan todellakin liikkumaan ja väliin tulikin vain 5 askelta. Iina ei yleensä mene kovin vauhdikkaasti...

Linjaa tulimme sitten aluksi ravilähestymisellä ja ristikko oli pieni, sekä okseri jonkun 50-60cm?? Jotain sellaista ehkä. Tulimme alkuun väliä 5 askeleella kaikki. Sitten okseria hiukan nostettiin ja tultiin sitten millä lähestymisellä vain. Tulin ekalla kerralla ravilähestymisen ja se meni ihan jees, mutta sitten tulin laukka lähestymisellä ja se meni hyvin. Tulin väliin 4 askelta (ainoana o.O Iinako lyhyt askelinen ja hidas?) ja se väli onnistui todella hyvin! Sitten okseria korotettiin vielä hiukan ja lopuksi se oli jotakuinkin ehkä 75cm? Olen surkea arvioimaan, joten luvuista en ole varma. Senkin tulin laukka lähestymisellä ja 4 askeleella ja hypyt onnistuiva todella hyvin! Olen ylpeä siitä, että onnistuin Iinalla ratsastamisessa hyvin. Varsinkin kun se oli muutenkin tunnilla rento ja mukavan oloinen ja meni välillä ihan melko pyöreänäkin.

Oli siis onnistunut tunti. Kuvia laitan siis myöhemmin siitä Roopen kanssa temppuilusta. Tunnilta en ikävä kyllä saanut kuvia kun ei ollut kuvaajaa. Ehkä ensi kerralla sitten.

Torstaina kävin sitten vuorostani ratsastamassa Fasulla ja se meni ihan ok. Ensin laitoin sille kyllä ne ihanat pinteli suojat. Ne ovat tosi kivat :D Laitoin sitten sille satulan ja suitset. Se satula vaan oli melko huono, koska se pyöri ihan täydellisesti Fasulla, mutta tällä hetkellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä sillä tai ilman, koska Fasu on hiukan lihonut... No mutta siitä se sitten läihtuu, kun joutuu laihdutus kuurille. Jospa sitten saataisiin sopivampi satula. Tällä hetkellä siis kaikki muut ovat epäsopivia ja painavat Fasua jostain kohden ja se menee heti jumiin.

Ei se kyllä nytkään mikään notkea veikko ollut ja oli muuten hiukan töitä, että sai edes hiukan vertymään. Minulle kerrottiin, että kannattaa tehdä sillä istunta harjoituksia ja yrittää rauhoittaa fasu pelkällä isunnalla ym. Lopulta sain Fasun jopa rauhoittumaan ja kuuntelemaan, myöskin laukassa, joka oli itselleni melkoinen yllätys. Hyvin siis meni Fasunkin kanssa!

Tämä oli nyt siis tälläinen pika postaus, koska äiti mesoaa yläkerrassa, että pitäisi mennä nukkumaan, koska huomenna meillä on herätys kello 05.15 näin se loma siis alkaa... Sitten lähto kohti helsinki-vantaan lentokenttää on 06.00. Siltä lento kohti Saksaa. :D Liian aikaista herätystä minun makuuni, mutta täytyypä tästä lähteä nukkumaan niin saan vähän päälle viisi tuntia nukuttua. Veikkaan että nukahdan koneessa täysin... :D En siis ole postailemassa vähään aikaan. Haluatteko että tekisin kuvapostauksen matkasta??

51. "Yksityistunti"

Lauantaina (26.5.2012) kävin Elinan kanssa "yksityis"tunnilla. Eli se oli meille kaahdelle tunti. Menin jo perjaintaina Elinan luokse yöksi, jotta päästäisiin aamulla matkaan, sekä siksi, että kotona ei ollut muutenkaan ketään. No eihän meidän tunti ollut kuin vasta 11-12. Olimme toivoneet heppoja ja minä toivoin tietenkin Nuferia. Ja sen sitten sainkin.

Teimme aluksi aivan normaalin ravi verryttelyn ja sitten hiukan laukkaa tai no mentiin me ehkä useampi kierros... Eva siis piti sen yksärin ja sitten se sano, et josko mää menisin hetken aikaa kevyessä istunnassa, jotta saisin jalan oikeaan kohtaan ja KANTAPÄÄT ALAS. Niissä on nimittäin tehtävää, siis kantapäissä, koska ne aina tupaa nousemaan... No sillä tavalla sain aina joksikin aikaa korjattua asentoa, ja se alkoi sujumaan loppujen lopuksi muutenkin.

Ensimmäinen tehtävä oli mennä nuo violetit esteet/puomit. (Huom. Esteissä siis on nuo väkäset!!) Oransseja puomeja ei vielä silloin ollut, joten ne pystyi menemään helposti ympyrällä, paitsi ei se kyllä niin helppoa ollut. Tuli nimittäin muutama  huti... Oikeastaan vain sen takia, että vastalaukassa en viitsinyt tulla ja kun yritin matkalla vaihtaa niin sitten kaarre vähän kösähti ja mentiin jotenkin ihan muuten kuin kaarella. 

Tässä on kuva siitä puomi-este-puomi jutusta.

Niin, että ei näin... En tiedä miten onnistuin hyppäämään noin... (Innarin toinen osa)

 Kaikkia tehtäviä en kerro, kun en jaksa, koska niitä oli niin paljon. Mutta siis tultiin myös sellasta tehtävää, että piti tulla nuo innarit vasemmassa kierroksessa, siitä kääntyä oikealle ja mennä tuo sininen este. Se oli aaltoeste ja Nuferi mielestä melko pelottava. Selvisimme siitä kuitenkin melkein aina kunnialla yli, mutta kerran tuli ihan kummallinen hyppy. Lähestymisessä jo mentiin jotain niin kummallista, mutta kuvassa se ei näytä muulta kuin siltä, että Nufer olisi hypännyt vain kaukaa ja minä olen takakaaren päällä ja huoh... Kuvathan ne totuuden kertoo omista hyppytaidoista. Mutta voin sanoa, että pikkaisen nauratti tuon kummallisen esteen jälkeen.

Sitten hyppäsimme porttia ja kumpuestettä. Esteet eivät olleet kovin korkeita, ehkä 60-70cm?? Mutta radat oli silti haastavia ja niissä piti keskittyä täysin, jotta ei menisi mistään esteestä ohi. Nimittäin tiet oli välillä melko lyhyitä ja niille kääntyminen ajoittain hankalaa. Silti se oli hauskaa ja opetti aika paljon myös katseen käyttöä ja paikkojen etsimistä itselleni. Menimme ehkä kolmea erilaista "rataa" joissa oli sekä puomeja, että esteitä sekä myöskin askelten määriä piti olla oikea määrä. Siis haastetta kerrakseen.

En tosiaankaan siis jaksa jokaista rataa kertoa, mutta käyttäkää vain mielikuvitusta ja kehittäkää piirtämästäni kuvasta itse erilaisia ratoja. Siihen saa sekä helppoja, että vaikeita.

Kun meiltä loppui tunti niin Eva tuli kentälle vielä Astalla ratsastamaan ja sanoi, että voidaan jäädä ponien kanssa siihen ravailemaan ja menemään käyntiä ja siinä me sitten mentiinkin. Eva ei ratsastanut kuin jonkun 15-20 min. Menimme sitten yhtä matkaa talliin. Minä en purkanut Nuferia, koska Eva lähti sitten hiukan myöhemmin johtamaan sillä maastoa. Olisi kiva joskus itsekkin mennä tykittämään maastoon tuonne Keskimäelle, mutta vähän hankalaa... Nimittäin linkki kohti Jyväskylää lähti 13.30 ja meidän oma tuntikin loppui joskus 12-12.20. Mummo vei minut sitten linkille ja käytiin ostamassa minulle torilta lakuja ja sitten Hanna Partasen lihapiirakka, sekä munkki. Nammm... Hanna Partasen lihikset ja munkit on sitten parrhaita. Sellanen oli sitten tuo lauantai :D

Kuvat cee Tiia Koivunemi!! (<--näin jäljessä muistutuksen varjolla...)

50. Ollutta ja mennyttä!!

Torstaina (24.5.2012) kävin siis Ellillä ratsastelemassa. Menin sinne isän kyydillä, kun en oikein luottanut tuohon pyörääni. Olin siis siellä hiukan etuajassa. Kun Päivi sitten tuli niin otin ponit sisälle ja harjailin kumatkin. Päätin sitten mennä ilman satulaa, kun ei tuo haittaa vaikka housut meni likasiks, koska en ollut niitä aikaisemminkaan viikolla putsata, joten ne olivat melkein valmiiksi likaiset. Laitoin siis vain suojat ja suitset ja ei kun menoksi.

Aloitin todella rauhassa ja aloin sitten hiukan keräilemään Elliä kasaan. Alkuun se ei mennyt kuitenkaan kauhean hyvin, mutta se alkoi tulla pikkuhiljaa, todellakin. Menin aika perusteellisesti askellajit läpi ja tein pohkeenväistöjä, jotka meni erinomaisesti, koska Elli toimi pohkeelle todella hyvin. Ellin yksi parhaista puolista onkin se kun se toimii pohkeelle niin älyttömän hyvin, vaikkei se sisällä eteenpäin vieviä apuja... Se sisältää nimittäin vain nuo sivulle vievät avut...

Kuitenkin siinä sitten aina välissä annoin enemmän ohjaa ja katselin Fasun menoa. Sitten taas otin hiukan takaisin ja aloin tehdä töitä, tämä on sallittua Ellille, koska se nyt sattuu vain olemaan jo hiukan vanha.

Menin sitten vielä lopussa laukkaa niin, että Fasu oli vuorostaan katselemassa. Ja Elli oli ihan super!! Se meni niin nätisti, että huhhuh.... wau! Anteeksi olen huono kuvailemaan tuota tunnetta, mutte se oli niin ihanaa. Elli meni melko pyöreänä jopa selästään ja oikein tunsi Ellin kauttaaltaan. Siis miten se liikkui ja miten sitä pystyi hallitsemaan niin hyvin. Menin välissä hiukan käyntiä ja sitten otin uuden laukka pätkän ja Elli oli aivan yhtä hyvä! Sitten siinä hetki syöteltiin ja vietiin sitten talliin. Ja sitten kyydillä kotiin ja SYÖMÄÄN!!

Fasu näyttää taustalla aivan haamulta, joka on lähdössä lentoon jonnekkin ihanaan paikkaan!!

Piti lisätä vielä kuva, jotta postaus ei olisi aivan pelkkää tekstiä!

49. Supermiehen sukuako??

Eli siis maanantaina kävin ratsastelemassa Fasulla ja tallilla oli viiden aikoihin. Otin molemmat ponit sisälle, mutta Fasua aloin sitten harjailla. Kävin sen aika huolellisesti läpi. Laitoin sille vain suojat ja suitset, koska Fasulle ei ole tällä hetkellä sopivaa satulaa. Se on lihonut aivan liian paljon... Tällä hetkellä satulat vain painavat sitä ja ainut mahdollisuus olisi ehkä rungoton, mutta siihen pitäisi hommata lisävarusteita, kun se ei tällä hetkellä tahdo pysyä selässä.

Menin siis ilman satulaa. Menimme pelto kentälle ja sillä hyppäsin vaivalloisesti Fasun selkään, kun se meinasi tulla aina liian lähelle. Selkään kuitenkin pääsin ja Ellin selässä olikin satula, joten sinnekkin ratsastaja pääsi helposti. Menimme sitten normaalisti ja tein melko perus juttuja jälleen ja välillä taas yritin ottaa hiukan enemmän. Se sujuikin jonkin aikaa ja vasempaan suuntaan meni vielä ihan hyvin. Sitten vaihdoimme oikealle ja teiin muutamia harjotuksia ja otin laukkapätkänkin, kunnes... Menin normaalisti käyntiä ja sitten Fasu hypähti jotain. Sain sen sitten rauhoitettua ja annoin ohjaa ja sitten sanottiin vain että, ADIOOS!! Silloin Fasu nimittäin lähti ja lujaa eteenpäin. Aluksi oli helppo pysyä selässä, mutta sitten Fasu teki äkki käännöksen, joka oli muuten melkoisen jyrkkä. Lännenratsun juttuja kun osaa, niin myös tuo käännös sujui ongelmitta, ainakin Fasun osalta. Minä sitten taas ruostuneiden ilamansatulaa meno taitojeni takia lensin komeasti selästä, tein kuperkeikan ja löysin itseni maasta istumasta.

Nousin tietenkin selkään vielä takaisin, eikä ollut ongelmaakaan, kun kipu hälveni, eli se oli sellaista hetkellistä kipua! Sitten otinkin vähän vahvemmin ja Päivin ihjeistuksella sitten rauhotinkin täysin ja menin todellakin kivasti. Siinä jopa Fasu rentoutui hiukan, mutta edelleen oli olo, kohta se on sitten menoa ja meininkiä! Kuitenkin loppu sujui onnellisesti ja mitään pahempaa ei tullut. Vain yksi minimini haava ja pari mustelmaa..

Tänään olikin sitten tunti ja aiheena oli puomit. Sain ilokseni Nuferin, jota periaatteessa mielessä melkein aina toivonkin. Toki olisi kiva mennä muillakin, kuten Revellä ja Iinalla tai Hevillä pitkästä aikaa, mutta eipä tässä mitään, kun voi Nuferilla ratsastaa... Vitja soi yksi kappale päässä ja meinaan kirjoittaa tätä tekstiäkin sellaiseen muotoon, jossa sen voisi laulaa... Huoh...

Eli siis tunti alkoi verkalla ja jo siinä Nufer oli hiukan reippaana... Ei malttanut mieltään kunnolla. Sen takia tykkään mennä sillä aina ekana silleen, ettei se ole mennyt edellisellä tunnilla, mutta nyt oli. Ensimmäisenä tehtävänä tulimme vain ravissa semmosia ravipuomeja, joissa ensin lyhennettiin askelta mentiin 3 puomia, sitten välillä pidennettiin askelta ja mentiin 3 puomia. Se meni todella hyvin ja Nuferilla oli helppo lyhentää.

Toisena tehtävänä tulimme sellaista linjaa jolla oli kaksi puomia, joiden väliin tuli ensin 5 askelta. Meille tuli jo erimielisyyksiä siinä tulemmeko ne viidellä vai neljällä. Sain kyllä kuitenkin sen viisi... Työllä... Sitten tulimme samat toisesta suunasta ja väliin 6 askelta... EI onnistunut. Poni kuumui todella paljon ja oli vaikea hallita... Se ei kuunnellut kunnolla pidättäviä apuja ja olin välillä melkoisessa pulassa. Tulimme semmosta tehtävää, jossa ensin tultiin tuo linja 5 askeleella, sitten kaareva ura johon 6 askelta. Kuutta ei meinannut aina tulla, mutta onnistuikohan kerran tuo?? Viimeiseksi tulimme sellaista, jossa ensin tultiin tuo samainen juttu kuin yllä mainitussa, mutta vikalla puomilla vaihdettiin laukka ja käännyttiin melko jyrkästi oikealle ja tulimme puomilinjan uudestaan.

Tässäpä vielä kuvassa millainen se vika tehtävä oli ja näkyy nuo ravipuomitkin.

Tunti meni kuitenkin pääasiassa mukavasti ja HAUSKAA oli!! ;D

Tässä kuva, jonka piirsin Fasusta :D

 

Ala puolella on se kuva, mistä otin mallia, hiukan tuota ihra kaulaa vähensin ja taustaa muutin xD!!

Huomasimpa juuri, että tekstiä tuli taas hiukan, mutta toivottavasti jaksatte lukea! Laittakaa vain mielipidettä teksteistäni, onko ne liian pitkä veteisiä ja tylsiä?? Liian pitkiä?? Kommettia siis tulemaan!

48. Mainostusta

Eli nyt siis mainostan hyväksi toteaamaani blogia täällä!


 Blogiin löydät siis TÄÄLTÄ! Kannattaa siis mennä sinne vilkuilemaan myös :D!! Siellä onkin juuri kisa menossa, joten hopi hopi xD

47. Kauniista ilmasta nauttimista ja konfirmaatio suoritettu!

Maanantaina kävin jälleen Ellillä ratsastelemassa. Pääsin puolet matkasta auto kyydillä, joten oli luksusta, koska oli muuten melkoisen kuuma. Päästiinkin tallille ja otettiin ponit sisään. Ellistä lähti jälleen aika reilusti tuota karvaa. Tähän kohtaan käy lause, mistä näitä karvoja oikein tulee?. Sain sitten harjattua kuitenkin sen, vaikka hetki siinä kesti. Laitoin sille vaan suojat ja suitset.

Mentiin sitten pihalle ja hyppäsin sinne selkään vähän vaivalloisesti... Ellissä oli pikkasen tuota virtaa ainakin siinä vaiheessa kun toin sen tallista. Hyvä ettei tallonut päälle... Huoh sen kanssa ja välillä se on niin laiska ettei mittään rajaa. No pääsimme kuitenkin onnellisesti kentälle ja ratsastamaan.

Tein aika perus juttuja vain joten niistä en kauheasti jaksa kertoilla. Elli kuitenkin toimi loistavasti ja oli mahtava! Olin muutenkin hyvällä mielellä, paitsi, että se oli minun sen viikon ensimmäinen ja viimeinen ratsastuskerta, koska nuo pirskatin rippijuhlat...

Keskiviikkona en sitten päässyt tunnille, koska meille tuli vieraita. Vietimme iltapäivän sitten heidän kanssaan mökillä! NYT ON SITTEN TALVITURKKI HEITETTY!! Se on jo jotain minunlaiseltani vilukissalta. Torstaina aamulla menin sitten aikaisin kuvauksiin. Oli nimittäin rippikuvaus. No sitten kertasimme kaikki yhdessä ohjelman ja lähdimme "kirkko polkua" pitkin kirkkoon. Siellä oli heti ryhmä kuvaus. Se meni ihan kivasti :D Sitten mentiin sinne sisälle kirkkoon. Oli hiukan ongelmia, kun kukaan ei tienny millon mennään istumapaikoille, no sitten toki osa alkoi heti istumaan (minut mukaan lukien). Kun oltiin kaikesta tuosta selvitty niin myöhemmin meni järjestykset täysin sekaisin ja loppujen lopuksi menimme ihan missä sattuu järjestyksessä pois kirkosta ja sekin oli kaikkea muuta kuin parijono... Eli ihan kivastihan tuo meni...

Muitakin kommelluksia siellä kävi, mutta kunnialla päästiin kuitenkin loppuun. Sitten ei muuta kuin kuvattavaksi huoh....

Perjantaina meillä olisi siis ollut koulupäivä, mutta olin vain kolme ensimmäistä tuntia koulussa ja sitten lähdin kotiin. Tarkoituksena siis lähteä kohti Kokemäkeä. Parasta varmaan että kävimme ensin (kun pääsin poikkeuksellisesti iskän kyydissä) kukkakaupassa, jonne mennessä jouduimme sitten "kolariin", nimittäin edessämme ajava autoilija pysähtyi yhtä äkkiä ja siihen kerkesimme pysähtyä, mutta sitten se alkoi peruuttaa, eikä iskä kerennyt laittaa edes pakkia päälle ja PAM! Auto tuli suoraan nokkaan. Huh että säikähdin, mutta silti vain hekottelin kokoajan. Minun tapani ottaa jännittävät tilanteet vastaan?? Ehkä...

Pääsimme kuitenkin onnellisesti matkaan ja perillekin vielä ja sitten valmisteluja. Lauantaina aamulla valmistelut jatkuivat ja puolen päivän aikoihin juhlat alkoivat. Ihmisiä tuli sisään kyllä sellasta vauhtia, että huh... Itse ahdistun melko paljon silloin kun on paljon melko vieraita ihmisiä joille pitäisi vielä puhuakin, varsinkin jos olen se keskipiste... Kun taas mietin, että jos olisi tilanne jolloin huone olisi täynnä minulle vieraita ihmisiä, niin en ahdituisi lainkaan ja voisin mennä vain jollekin puhumaan. Onko jollakin tälläistä samanlaista??

Sunnuntauna olikin sitten lähtö takaisin kotiin. Pääsimmekin melko pitkälle, ennen kuin autoon tuli jotain vikaa ja se sammui yhtä äkkiä eikä mikään meinannut toimia. Onneksi isä osaa korjata tuota autoaan ja se saatiinkin sitten kuntoon. Loppu matka sujuikin varsin rauhallisissa meiningeissä.

Lisään tähän loppuun sen viedon valmennuksesta. Hienot äänet on kieltämättä kuuvaajalla ja ympärillä olevilla, mutta älkää välittäkö. Videosta saamme kiittä Elinaa.